Hankin Raspberry Pi:n joulukuussa 2012. Nyt lienee aika tehdä lyhyt yhteenveto tekniikkaperheen kuopuksen käytöstä. Valitsemani kokoonpano löytyy täältä.

Yritin aluksi asentaa Raspbianin Installerilla, mutta törmäsin juuri siihen ongelmaan mitä odotinkin eli en saanut verkkoyhteyttä luotua langattomasti (ethernet-kaapelia taas ei viitsinyt vetää olohuoneeseen eteisestä). Todettuani haasteen kirjoitin SD-kortille Raspbian Imagen ja asensin sen suoraan siitä. Kaikki meni heittämällä, Netwjork Pico USB-WiFi-dongle ja Rapoo E2700-näppäimistö alkoivat toimimaan ilman eri säätämistä.

Jo asennusvaiheessa totesin Rapoo E2700 -yhdistelmänäppäimistön heikkouden – se on aivan liian pieni mihinkään järkevään käyttöön. Lisälaitteita noutaessani Verkkokaupasta ihmettelin noutotiskillä, että tulipas tehtyä virhe – kuvista loin itselleni mielikuvan karkeasti normaalikokoisesta näppäimistöstä, jossa numeropadi on korvattu kosketuslevyllä (laitteen strategiset mitat ovat 25.4 x 8.2 x 0.58 cm). Käytettävyysongelmat tulevat esiin kahdella tavalla; 1) painikkeet ovat niin pieniä, että virheettömästi kirjoittaminen vaatii erityistä keskittymistä ja katseen kohdistamista näppäimistöön (mikä tekee operoinnista toivottoman hidasta) 2) kosketuslevyn vahinkokontaktit aiheuttavat ärsyttäviä skrolliefektejä etenkin terminaalissa.

Kaavailin Raspberry Pi:tä lähinnä olohuoneen mediatoistimeksi ja siihen käyttöön se näyttäisi juuri ja juuri sopivankin. Videotoisto toimii ilman eri ongelmia, joskin toiston käynnistämistä varten on hyvä tehdä pieniä säätöjä (tästä ehkä lisää myöhemmin). Tiedostojen siirtäminen (langattomasta) kotiverkosta Raspberryn SD-kortille onnistuu esim. SCP:llä tai SFTP:llä.

Lupaavasta alusta huolimatta Raspberry on ollut lähes täysin käyttämättömänä, joka ei tullut yllätyksenä koska kyseessä oli lähinnä heräteostos. Yritän vielä kesän aikana aktivoitua laitteen käyttöön ja tuunaukseen, mutta sen epäonnistuessa tiemme eronnevat.